.....taitaa olla nyt ihan sekaasin.
Talaven tuntua ku ei saa millää, eikä mistää.
Niimpä sitte lähärin vähä kattelemahan ja verestämähän lapsuusmuitoja.
Muistan ku kersana käytihin mettäs keväällä kattelemas pälävipaikoosta puolukkoja
ja löytyyhän niitä nytki, sillä erootuksella, jottei yhtäkää päläviä näkyny.
Mettän pohoja ihan täysin lumetoon.
Ja kyllä puolukka maistuu ihan samanlaaselta, ku silloon kersanaki ja sai tunteet palaamahan lapsuutehen.
Näistä mustikan varvuusta oon tosi huolisnani, kun tarttisivat lumipeiton päälle.
Jännityksellä odotan, saadaanko kesällä yhtäkää mustikkaa.
Orvokki se on sitkiä. Taitaa olla valakoonen, ku nuput näyttää valakooselta.
Siinä talaven lumet johonka vähääset lumityöt tehty.
Kaksi kuvaa tasan vuoden väliin.
Vuosi sitte tälläänen kasa lunta.
Alimassa kuvassa sama seinänvieri lumetoon
Kuva vain on eri suunnasta, mutta samasta paikasta.
No en tiä onko ilimaston syytä vai mitä.
Muistan kun isäni kertoi joskus, jotta ruista kylyvettihin tammikuulla. Johan sakin oli aika erikoosta, noin sata vuotta sitte ☺
Muistakko tällääsiä talavia, vai niinku minä muistan, jotta talavella oli pakkaasta ja lunta. Silloon hiihdettihin ja tehtihin lumimajoja.
Keväällä oli kovat hanget ja ajeltihin jopa polokupyörällä pitkin hankia.
Ihanaa ☺aurinkoosta loppuviikkoa ihan kaikille ♥♥
