keskiviikkona, elokuuta 16, 2017

Kukkaloistoa Riigassa


Näihin syyshortesioihin hurmaannuin ihan niin, jotta olisin voinut yhden puskan ottaa joukkohoni, eikä sitä varmahan edes kukaa olisi havaannu jotta yks puuttuu.
Niitä oli nimittäin ihan valtavan suuri istutusala.


No tyydyin sittenkin vain kuvaamahan, 
jotta saa verrata omaa hortessaa, joka vasta on nupulla 
ja kerkiääköhän edes tänä syksynä kukkimahan.




Hyvin hoidettuja  kukkakeitahia 


Idyllinen joki suihkulähteineen



Pasuunakukkia 


Tulihan niitä kuvia otettua enenmmänkin, mutta tämä riittäköön, 
oonhan vähänkö tälläänen kukkamaakari ☺

Mukavaa loppuviikkoa juuri Sinulle ♪♥♫♥♪

maanantaina, heinäkuuta 31, 2017

Kuus viikkoa


Hupsista, mihinkä ne päivät ja viikot katos ?
Kuus viikkoa meni yhyres hujaukses ☺


Monta ajatusta näihin viikkoohin mahtuu. 
Yks, jotta jatkanko tätä, vaiko enkö, 
enkä nyt kerjää mitää sympatiaa, enkä maanitteluja jatkaa tätä blogia,
vaan oon oikiasti ajatellu jotta voisinpa tämän blogin ihan hyvin lopettaakin.


Mutta kun luen teidän oikeiden blogiystävieni kommentteja, 
niin se saa ajatukset kääntymähän............ ♥.........


Arvontakin olisi mukava pitää, mutta kun muutaman kerran on käynyt niin, 
ettei voittaja ole antanut kuulua itsestään, 
toisin sanoen en ole saanut osoitetta mihin olisin voiton lähettänyt.


Luen sen viestiksi, ettei voitto ole ollut mieluinen, eikä haluttu, 
vaikka arvontaan on osallistunutkin.


Kesäkurssitki on taas pidetty ja olipa taas antoosa viikko. 
Ihan mielettömän mukavaa tavata kaikki ihanat tutut,
jotka vuosi vuoden jälkeen kokoontuu saman harrastuksen pariin ☺

Ja aina se on yhtä haikeaa, kun kurssi on päätöksessään.
Paljon halauksia ja lupauksia," ensi kesänä taas ..."


 Tämä jo vanhan lautasen löysin kaapin kätköistä ja heitän kukkaissydämillä juuri 
Sinua blogiystäväni ♥


tiistaina, kesäkuuta 20, 2017

Keskikesän juhlaa

Nämä kauniit harakankellot osuivat silmiini, kun taas pyörällä poljin pitkin tietä ☺
Eihän niitä voinut olla poimimatta.








Näiden kuvien myötä toivotan Sinulle blogiystäväni ♥
Iloista Juhannusta ♥

Nyt on pieni kesäloma paikallaan,
mutta palailen varmaankin ♫*_*☺*_*☺*_*♫

Lisään vielä linkin Mansikkatilanmailla 
kukkailoitteluun ☺

maanantaina, kesäkuuta 12, 2017

Lobelia ja muuta höpinää

Näitä amppelia oon kiikuttanu pihalta tuulikaappihin ja tuulikaapista pihalle .
No silloon ku oli vielä yöpakkaasia, niin en viittiny niitä palelluttaa.
Tykkäsin jotta sain komiat  lobeliat.


Sitte asia, tai oikiastansa kaksiki asiaa, joka on askarruttanu taas kevään ja alakukesän aikana.
Ensiksi tienvarsien roskaaminen. 
Ostetahan grilliltä sapuskat ja pirätetähän ensimmääselle linkkapysäkillle niitä syömähän 
ja ku on vatta täynnä,
niin jätetähän kaikki rasiat ja mukit ja muutki tykötarpehet siihen paikkahan, 
tosin siistihin pinohon linkkapysäkin tolopan juurehen. 
Söivätkö liikaa, jotta järki ei enää pelannu ja ymmärrys oli syömingistä tukos☺
No en voi muuta sanoa kuin, jotta hävetköhön, joka näin teköö.
Oonpa vielä sitä mieltä, jotta näillä roskaajilla taitaa kotoplassiki olla melkoinen nähtävyys.
Mitä oot mieltä tästä?


Minä kun pyöräälen  varhaasesta keväästä myöhälle syksyhyn, niin tienvieret on myös täynnä, mitä erilaasempia roskakasoja. 
Tosin, kun heinä kasvaa niin peittyy roskat, mutta kun tienvieret niitetähän, 
niin sieltä ne roskat taas paliastuu ja se onkin jo melekoosta salaattia,
 kun niittokone  pienistää ne pieniksi palasiksi.
Olis niin mukavaa pyöräällä kun tienvieri olis puhuras ja Suomi pysyy siistinä.
Vaikka 100 vuotiaan kunniaksi ♫

No sitte siihen toisehen asiahan ☺
Autoolijat kun ohittaa pyörääliän, minut mukaan lukien,
 niin joskus on tunne kuin auton kylyki hipaasis kyynäpäähän, 
melekoonen ilimavirta käy ja silloon ku tekis mieli reakoora jollaki lailla,
 mutta eihän sitä  tiedä mitä tulis vastahan ☺
Tiellä olisi vaikka millä mitalla tilaa ajaa toiselle puolelle ja ohittaa viksusti iliman 
jotta pyöräälijä menettääs ajokkinsa hallinnan.

Muutama viikko sitten olin saada shokin, kun tulin taas pyörälenkiltä.
 Pitkällä suoralla tiellä tuli neljä autoa vastahan, kolomas auto, joka oli pakettiauto, lähti ohittamahan kahta ensimmäästä ja ihan varmasti nopeus oli enemmän kun 80, joka oli rajootus.
Täs kohoras olin ihan niinku täysin sydän syriällä, haukoon henkiä ja taisin päästää muutaman ärräpäänkin
jotta kurvaanko pyörineni ojahan, ku auto tuloo suorahan päin mua,
 vai mitä tällääses tilantehes pitääs teherä,?
Kerkesin ajattelemahan, jotta kypärä on pääs ja antaa jonkinlaasen suoja, kuten huomioliivikin.
Olishan sen, joka ittiänsä autonkuljettajaksi tituleeraa, pitäny nähärä, jotta joku tuloo pyörällä vastahan, eikä teherä niin tyhymää temppua, jotta lähtöö ohituksehen.
Olin oikiasti niin shokis, jotten saanut auton rekkaria edes ylähä. 
Ja jos olisn sen saanu niin siitä ei olisi hyvää seurannu.
Ja luulempa jotta sen neliännen auton kuskiki haukkoo henkeään.
Kattookohan kukaa heistä peruutuspeilihin, jotta kuinka mummon kävi ☺
No mummon ei käyny sen kummemmin, muutakun jalaat oli niinku makroonia koko loppumatkan (7km)
Hyvä ku pääsin kotia ☺


Olihan se tänäpäivänäki pyöräältävä ja sehän oliki oikeen happirikasta menoa. 
Hipiäki sai Luojan pisaroosta kosteutta ☺
 Silimäklasiis pitääs vain olla lasinpyyhkijät, jotta sais paremman näkyvyyren ☺

Tällääsillä höpinööllä tämä maanantai♫

♥♥♥ Mukavaa viikkoa ♥♥♥