Lysterit posliininmaalauksessa.
Olen sen ennemminkin sanonut, etten tykkää peittää posliinin pintaa lysterillä.
Pinnan peittäminen lysterillä ei vaadi juurikaan osaamista, senkun vain vetää pinnan lysterillä, mutta huolellisuutta ja tietoa, kuinka mikäkin lysteri käyttäytyy. Ohenteet ja marmorointinesteet on myös hyvä tietää. Usein käykin niin, että kun lysterityö tulee poltosta, maalaaja syyttää polttajaa epäonnistuneesta työstä, elikkä työ on poltettu pilalle.
Jospa jotakin kiinnostaa, niin keronpa vähän lysterin/kullan käytöstä ☺
Tämä jo vanha lautanen, joka myös on tääläkin jo näyttäytyny.
Ruusut maalasin lysterillä rosalla ja iiriksellä, lehdet vihreällä.
Käytin ohennetta, että sain valot ja varjot.
Polton jälkeen rajaus ja pisteet terätyönä.
Kullan käyttöä myös "vierastan", mutta sitäkin on pitänyt kokeilla, jotta osaan oppilaille neuvoa, kuinka kulta käyttäytyy milläkin pinnalla.
Kullan kanssa on oltava erityisen huolellinen. Pienikin kultatahra jättää violetin jäljen, jota ei huomaa ennenkuin polton jälkeen.
Kaikki lysterit ja kulta ovat enen polttoa ruskean sävyisiä ja saavat vasta poltossa värinsä.
Tähän "postikortti" lautasen reunaan kuviot peitin peitelakalla, tuputin pinnan kullanalusvärillä. Osan kuvioista raaputin ja osan tein terätyönä.
Polton jälkeen kulta päälle ja poltto.
Kulta jää mataksi missä on kullanalusväri ja missä sitä ei ole, kulta on kiiltävä.
Onkohan tämä nyt sitä "harakan" komiaa ☺☺
Nyt on kuulkaas niin ihanan keväänen tuoksu pihalla, kun yöllä on vähä ripsahuttanu vettä.
Minä lähären nyt mökille kylyvämähän porkkanat maahan.
Eileen maahan uppos punajuuren-, salaatin- ja tillinsiemenet.
Ja perunat, vaikka tuo kuu ei ollukkaa ihan oikias asennos,
mutta kattotahan saadahanko uuttaperunaa ja koska ☺☺
Lauantaina mies niitti nurmikon ensikertaa tänä kesänä ja oihhh,
mikä ihana kesäheinän tuoksu, nuuh, nuuh ♫
Mukavaa maanantaita kaikille ♥♥♥ Nuuhkutellaan kesän tuoksuja ☺☺
