maanantaina, kesäkuuta 12, 2017

Lobelia ja muuta höpinää

Näitä amppelia oon kiikuttanu pihalta tuulikaappihin ja tuulikaapista pihalle .
No silloon ku oli vielä yöpakkaasia, niin en viittiny niitä palelluttaa.
Tykkäsin jotta sain komiat  lobeliat.


Sitte asia, tai oikiastansa kaksiki asiaa, joka on askarruttanu taas kevään ja alakukesän aikana.
Ensiksi tienvarsien roskaaminen. 
Ostetahan grilliltä sapuskat ja pirätetähän ensimmääselle linkkapysäkillle niitä syömähän 
ja ku on vatta täynnä,
niin jätetähän kaikki rasiat ja mukit ja muutki tykötarpehet siihen paikkahan, 
tosin siistihin pinohon linkkapysäkin tolopan juurehen. 
Söivätkö liikaa, jotta järki ei enää pelannu ja ymmärrys oli syömingistä tukos☺
No en voi muuta sanoa kuin, jotta hävetköhön, joka näin teköö.
Oonpa vielä sitä mieltä, jotta näillä roskaajilla taitaa kotoplassiki olla melkoinen nähtävyys.
Mitä oot mieltä tästä?


Minä kun pyöräälen  varhaasesta keväästä myöhälle syksyhyn, niin tienvieret on myös täynnä, mitä erilaasempia roskakasoja. 
Tosin, kun heinä kasvaa niin peittyy roskat, mutta kun tienvieret niitetähän, 
niin sieltä ne roskat taas paliastuu ja se onkin jo melekoosta salaattia,
 kun niittokone  pienistää ne pieniksi palasiksi.
Olis niin mukavaa pyöräällä kun tienvieri olis puhuras ja Suomi pysyy siistinä.
Vaikka 100 vuotiaan kunniaksi ♫

No sitte siihen toisehen asiahan ☺
Autoolijat kun ohittaa pyörääliän, minut mukaan lukien,
 niin joskus on tunne kuin auton kylyki hipaasis kyynäpäähän, 
melekoonen ilimavirta käy ja silloon ku tekis mieli reakoora jollaki lailla,
 mutta eihän sitä  tiedä mitä tulis vastahan ☺
Tiellä olisi vaikka millä mitalla tilaa ajaa toiselle puolelle ja ohittaa viksusti iliman 
jotta pyöräälijä menettääs ajokkinsa hallinnan.

Muutama viikko sitten olin saada shokin, kun tulin taas pyörälenkiltä.
 Pitkällä suoralla tiellä tuli neljä autoa vastahan, kolomas auto, joka oli pakettiauto, lähti ohittamahan kahta ensimmäästä ja ihan varmasti nopeus oli enemmän kun 80, joka oli rajootus.
Täs kohoras olin ihan niinku täysin sydän syriällä, haukoon henkiä ja taisin päästää muutaman ärräpäänkin
jotta kurvaanko pyörineni ojahan, ku auto tuloo suorahan päin mua,
 vai mitä tällääses tilantehes pitääs teherä,?
Kerkesin ajattelemahan, jotta kypärä on pääs ja antaa jonkinlaasen suoja, kuten huomioliivikin.
Olishan sen, joka ittiänsä autonkuljettajaksi tituleeraa, pitäny nähärä, jotta joku tuloo pyörällä vastahan, eikä teherä niin tyhymää temppua, jotta lähtöö ohituksehen.
Olin oikiasti niin shokis, jotten saanut auton rekkaria edes ylähä. 
Ja jos olisn sen saanu niin siitä ei olisi hyvää seurannu.
Ja luulempa jotta sen neliännen auton kuskiki haukkoo henkeään.
Kattookohan kukaa heistä peruutuspeilihin, jotta kuinka mummon kävi ☺
No mummon ei käyny sen kummemmin, muutakun jalaat oli niinku makroonia koko loppumatkan (7km)
Hyvä ku pääsin kotia ☺


Olihan se tänäpäivänäki pyöräältävä ja sehän oliki oikeen happirikasta menoa. 
Hipiäki sai Luojan pisaroosta kosteutta ☺
 Silimäklasiis pitääs vain olla lasinpyyhkijät, jotta sais paremman näkyvyyren ☺

Tällääsillä höpinööllä tämä maanantai♫

♥♥♥ Mukavaa viikkoa ♥♥♥