keskiviikkona, elokuuta 21, 2019

Olipa kerran....

Aatomaljakko, mutta kuinkas kävikään. 
Melekeen 30 vuotta sitä särkynyttä vaasia oon säilyttäny, tosin se ei ollu mun , vaan tyttäreni.
Asuntoa muuttaessa se oli pudonnu kiviportahisihin.
Täs se ny on sirpalehina, joita oon säilyttäny ja variellu, jottei tuo poikaystävä sitä heitä kaatikselle.
Hän kun on heti heittämäs pois, jos vähänki on jotaki epäkuranttia ☺

Sitähän ei koskaa tiedä mitä niistä kruusiista saa syntymähän.
Aaltoki on vain odottanu uutta tulemistansa
 ja kas se "lamppu" syyttyy sittenki ☺


on tämä Aalto muuttanu meidänkin joukos auntoa ja oon sitä variellu, jottei se vain eksy mihinää tapaukses roskiksehen ☺

Lasileikkuri taas kätösihin ja niin Aaltomalijakosta kuoriutui 
monta palaa. 
Sinisiä lasinpaloja pienistin valakoosten kaveriksi. 


Täs ne on menos uunihin ja saavat taas siä vähä pyöreyttä reunoohin., jottei sormet oon haavoolla ku niitä käsittelöö. 

Muuten näitä sulanusia lasinpaloja on mukava plarata  ja ne käys kyllä vaikka "stressisammakon" korvikkehena ☺☺


Täs on sitte tyttärelleni uusi malijakko ♥
Tältä Aalto näyttää neljältä kyljeltä kuvattuna.
Kun vielä laittaa ledvalot sisälle, niin tunnelma on valmis pimeneviin syysiltoohin ♫





Mukavaa päivää kaikille ystäville sekä satunnaisille vieraalijoolle (taas jo tänä aamuna 349 vieraalijaa ??)
toivottaa kaiken maailman roskan kerääjä Marja-Terttu ♥ ♫ ♥